Matkalla maratonille - VKO 3: Brněnského půlmaraton

 Maanantai:

Palauttava 5 km:n lenkki karstilla keskivauhtia 6:49. Kävellen ylös ja juosten alas.

Tiistai:

PK-hölkkää tunti. Oli tahmeaa koska olin väsynyt. 7,63 km karstilla. Alkuun kolmen kilometrin kiipeily.

Torstai:

Tunnin PK-lenkki venyi muutamalla minuutilla. Juoksin vaihteeksi asfaltilla Svitavan varrella. 10 km. Päätin, että koska tämä oli viimeinen päivä ilmoittautua Brnon puolimaratonille, ilmottaudun lenkin jälkeen jos vähänkin jalka nousee. Ei tuntunut niin kovin raskaalta, joten uskaltauduin ilmoittautumaan. Sunnuntain lenkki olisi kuitenkin pitkis ja halusin katsoa miten jalat kestää oikeilla lenkkikengillä asfaltilla juostun pitkiksen. Jaiks, ensimmäinen lappujuoksu.

Tämä aasi tulee meitä joskus lenkillä talutushihnassa vastaan

Lauantai:

Heräsin turhan aikaisin. Vietin ihan rauhallisen aamupäivän sämpylöitä ja sokeroitua teetä nautiskellen. Kitaraa soitellen. Sää oli pilvinen ja vettä ripsi hiljalleen. Kävin koirien kanssa 8 km:n karstilla kiipeilyn, söin päälle tuhdin annoksen tomaattipastaa ja otin noin kolmen vartin nokoset. Lähdin pelipaikalle, jonne oli täsmälleen sama matka kuin töihin, jopa sama raitiovaunupysäkki. Ilma oli kirkastunut ja poutaantunut, muttei ollut liian kuuma. Vein repun säilytykseen, kävin vessassa ja kiertelin vähän tapahtuma-alueella. Numerolapun olin jo perjantaina ruokatunnilla käynyt noutamassa. Puolimaratonin lisäksi paikalla oli lasten juoksukisoja sekä samassa lähdössä vitosen ja kympin kisat sekä puolimaratonin viesti. Vähitellen oli aika valua starttiin. Kovaäänisistä tuli lähes vartin paasaus, josta en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Sen verran katselin ympärilleni, että muillakin oli puolimaratonin lappu rinnassa, että olin ehkä oikeassa paikassa. Olin lukenut tapahtuman nettisivuilta säännöt ja ohjeet, joissa oli ehdottomasti, hylkäämisen uhalla kielletty musiikin kuuntelu korvakuulokkeilla juoksun aikana. Huomasin olevani lähes ainoa, joka juoksi ilman korvakuulokkeita. Tämä on niin tyypillistä tsekkiläiselle luonteelle: jos säännössä ei ole mitään järkeä, kukaan ei sitä noudata. Eikä ketään kiinnosta. Tykkään asenteesta. Harmittelin vain, että olin kilttinä tyttönä jättänyt omat kuulokkeet tavarasäilytykseen. 

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua

Juoksu kulki yllättävän kepeästi. Minun on tosi vaikea arvella omaa vauhtiani, koska juoksen pitkät lenkit aina karstimaalla paikoin hyvinkin teknisillä poluilla ja hyvin vuoristoisessa maastossa. Nytkin ajattelin, että pitää ottaa rauhallisesti, ettei voimat lopu kesken. Reitti lähti urheilukentältä, kiersi työpaikkani ohi koiratreenipuiston ohi hotellille, jossa asuin alkuun muutettuani tänne ja sieltä takaisin urheilukentälle. Reitti kierrettiin neljästi. Juoksin tasaista vauhtia vähän yli kuuden minuutin kilometriaikoja kunnes viimeinen kierros alkoi ja tajusin, että voimia on jäljellä vielä runsaasti. Kiristin vähän vauhtia ja napsin tasaiseen tahtiin vastaantulevia selkiä vähän alle 6 km/minuutti -tahtiin. Puolimaratoniin kului aikaa 2:12:52. Sain siis pientä osviittaa siihen, että jalat kestää ihan hyvin, ja että tasaisella asfaltilla oikeilla juoksutossuilla vauhti on vähän parempi kuin maastossa paljasjalkakengissä. Tapahtumasta jäi muistoksi hieno mitali ja hyvä fiilis. 

Miksi mun kädet menee tuollaista tasatyöntöä?

Viikon kilometrit:
Juosten: 43,85 km
Kävellen: 57,71 km
Yhteensä: 101,56 km