Matkalla maratonille - vko 4

 Tiistai:

Tunnin hölkkä Svitavan varrella. 8,16 km. Vähän painoi edellislauantainen lenkki vielä jaloissa.

Torstai:

Torstai on usein paha. Niin tänäänkin: " Juoksu 8-10km maratonvauhtia eli 6.20min/km, alussa ja lopussa verryttely 2km". Keskiviikkoisin pääsen vasta aika myöhään nukkumaan ja koko viikko painaa jo jaloissa, ja ohjelmassa on aina jotain tällaista. Olin niin voipunut, että makailin sängyllä töiden jälkeen niin kauan, että yhdistelmä noinkin pitkä lenkki plus pakko ehtiä kauppaan ei enää olisi onnistunut, joten vaihdoin perjantaisen puolen tunnin palauttelun torstain kanssa päittäin. Kävellä hissuttelin siis viitisen kilometriä kävellen ja juoksin sen saman matkan kotiin.

Perjantai:

Perjantaina en ollut juurikaan torstaita pirteämpi, mutta nyt ei oikein ollut vaihtoehtoja enää jos halusin ohjelman kaikki lenkit tehdä. Kävelin alkuun 3 km ja hölköttelin hitaasti ja raskain jaloin seuraavat 2 km. Sitten 10 km maratonvauthia (joka ei tällä kunnolla kyllä ole vielä ole maratonvauhtia btw.) Keskivauhti oli 6:20 tasan. Aika hyvin. Loppuun vielä 2 km vähän rauhallisemmin eli yhteensä 14 km.

Sunnuntai:

Oli taas pitkän lenkin vuoro - nyt kun kerran on tasaisen maaston makuun päästy, suunnittelin itselleni lenkkireitin Svitavan vartta Rajhrad-nimisestä kylästä kotiin. Matkaa tulisi 32 km, josta ajattelin miinustaa alusta ja lopusta 3 km, jotka kävelisin. Reitin suunniteltuani ja tallennettuani karttasovellukseen tajusin, että se on pientä ylämäkeä koko matkan. Hyvin pientä, mutta kun ylämäkeä kuitenkin. Niinpä ajattelin, että voin kääntä reitin niin, että juoksenkin kotoa Rajhradiin ja palaan junalla. Jossain vaiheessa keskittyminen kuitenkin herpaantui ja vahingossa ostin matkaliput toisin päin joten... Ei muuta kun juoksureppu selkään ja junalle. 

Tytöt valmiina hölkälle

Jeesuksen kuninkaallisen sydämen lohduttajattarien luostari

Rajhrad osoittautui varsin viihtyisäksi pikku paikkakunnaksi. Siellä oli pieni luostari ja pieni kaunis kirkko. Vähän minua epäilytti juosta tuolla, koska ajattelin että kauniina kesäsunnuntaina jollain muullakin voi olla samansuuntaisia aikomuksia ja se ei ole kivaa koirien kannalta. Ne on opetettu tulemaan jalan viereen pientareen puolelle aina kun joku tulee vastaan ja jos joku tulee koko ajan vastaan, niiden lenkkeily ei ole niin nautinnollista. Ällistyttävän vähän porukkaa oli liikkeellä - suurin osa oli polkupyöräilijöitä.

Terttua ei nokkoset haittaa

Sykkeet pyrkivät nousemaan jostain syystä taas helposti hyvinkin korkealle, joten päädyin vaihtamaan kävelylle heti kun ne ylittäisivät 140. Tuli melkoista kä-höä tästä pitkiksestä. Reitti oli alkuun niin mukava. Oikealla viljapeltoja, vasemmalla joki. Sitten päästiin taas minun ydinosaamisalueelleni eli nokkospusikkoon, jossa rymisteltiin seuraavat 3 km. Sen jälkeen reitti kulki mukavasti joenvartta aina melkein kotiovelle saakka. Harmi vain, että lenkki ei oikein missään vaiheessa lähtenyt kulkemaan. Kuumakin oli ja juotava loppui jo ennen puolta matkaa. Jaksoin raahustaa eteenpäin koska haaveilin Bílovice nad Svitavoun juna-aseman juoma-automaatista ja jääkylmästä viinirypäleen makuisesta kivennäisvedestä, joka on niin kylmää, että pullo huurustuu. Loppupeleissä asemalla olikin vain kahviautomaatti. 

Viikon kilometrit:
Juosten: 52,19 km
Kävellen: 62,20 km
Yhteensä: 114,39 km