Matkalla maratonille - vko 5

Työkaveri sitten ilmoitti heti lomalta palattuaan, ettei ole sittenkään juoksemassa maratonia. Eihän se nyt loppujen lopuksi omaan motivaatiooni vaikuta, mutta kaikki muu siinä ympärillä kuten matkat, hotellit yms... En vielä ole itsekään ilmoittautunut, joten voi olla että itsekin vaihdan johonkin lähempänä olevaan tapahtumaan. Kahden koiran yksinhuoltajana on aina vähän hankalaa, koska nytkin joutuisin keksimään mihin säilön koiran juoksun ajaksi, jos joudun käyttämään julkisia kulkuneuvoja kuten todennäköisesti joudunkin.

Tämä viikko oli joka tapauksessa kevyempi.

Tiistai:

Perinteinen viisi kilometriä kävelyä ja juosten kotiin rauhallisesti reiluun puoleen tuntiin.

Torstai:

"Juoksu 5*1km 5-6min vauhdilla vetoja. vetojen välissä palautus 3min. Alussa ja lopussa verryttely 2km.

-Vedoissa vauhti sellainen että juoksu tuntuu rennolta. Eli ei väkisin repimistä." Olin vähän rukannut Garminin näyttöä ja hukannut "pace"-asetuksen, sen sijaan näytössä oli "speed" eli min/km sijaan km/h. Välipalautukset kävellen. Yhteensä reilu 10 km.

Perjantai:

Ohjelmassa oli kolmen vartin PK-juoksu, mutta huolimattomuuttani juoksin tunnin. Lähdin melko myöhään liikkeelle, ja onneksi valitsin Svitavan varren enkä metsää, sillä puolen välin jälkeen ehti tulla jo pimeä. Syksy on täällä. Ei vain pelkästään pimeys, vaan myös kosteus ja tuoksu. Haikeaa kuten aina, varsinkin kun tämän kummallisen kesän aikana en edes ole lomaa pitänyt. Tuntuu, ettei kesä edes ehtinyt alkaa. Lisäksi koko kesä oli melko kylmä ja sateinen.

Lauantaina työkaveri oli organisoinut patikkaretken Mikuloviin, ihan Itävallan rajalle. Kävelimme vajaan kymmenen kilometrin lenkin kivilouhokseen muodostuneelle uimarannalle. Valitettavasti koirat eivät saaneet uida ja rannalle oli sisäänpääsymaksu, joten päätin retken siihen ja kävelin Mikulovin kaupunkiin ja sieltä bussilla kotiin. Periaatteesta en suostunut maksamaan rahaa siitä, että katselisin koirieni kärsivän kun eivät pääse uimaan enkä ole niin sadistinen luonne, että olisin itse uinut. Itse retki oli kuitenkin ihan mukava, vaikka siihen matkoineen koko päivä menikin. Näissä yhteisretkissä on se huono puoli, että itse patikointiosuus jää aina niin lyhyeksi koko retken pituuteen suhteutettuna. Lisäksi minun tekee todella tiukkaa kävellä niin hitaasti. Täytyy vain ottaa tämmöiset retket enemmänkin sosiaalisen elämän kannalta ja kyllähän ne aina jossain pubissa istumisen voittaa.

Sirotcin linnan raunioilla

Bussia odottamassa jonkun hyvin neuvostoaikaisen monumentin juurella

Määriläistä viiniseutua. 
 

Sunnuntai:

Aamu lähti käyntiin koiratreenien merkeissä. Koska jouduin taas heräämään herätyskelloon, koko viikon yöunet jäivät liian lyhyiksi eikä minulle juurikaan myöskään jäänyt sitä tuikitarpeellista "tyhjäkäyntiä" jota ehdottomasti tarvitsen palautumiseen. Ihan vain sellaista oleilua netissä roikkuen, kitaraa soitellen, kirjaa lukien. Koiratreenien jälkeen kokkailtiin yhdessä ja lopulta lähdettiin sauna--/wellness-kylpylään. Pari vuotta olen nykyisessä asunnossani asunut tietämättä, että muutaman kilometrin päässä on tuollainen spa erilaisine saunoineen ja altaineen. Olipa ihanaa rentoutua, vaikken mikään saunahirmu olekaan, mutta ihan täydellinen chillaaminen ei onnistunut, koska takaraivossa nakutti kaiken aikaa ajatus, että viikon viimeinen juoksulenkki on vielä tekemättä. Kun palasin kotiin illan suussa raukeana ja lihakset pehmeinä satoi vettä ja alkoi hämärtää, joten lenkille lähtö oli melkoisen henkisen ponnistuksen takana.

Tälle päivälle oli ohjelmassa tunnin PK-lenkki. Ajattelin, että jos kerran perjantaina juoksin tunnin, riittää nyt kolme varttia jos oikein tahmealta tuntuu. Ei ihme kyllä tuntunut, ja sykekin pysyi ihan hyvin aisoissa joten juoksin vajaa 8,5 km.

Viikon liikunnat:

Juoksu: 31,79 km

Kävely: 53,76 km

Yhteensä: 85,54 km

En muista milloin viimeksi olen liikkunut näin vähän.