Matkalla maratonille - vko 6

Tiistai:
Tunnin PK-lenkki, reilut 8 km, ei mitään kummempaa muistaakseni.

Keskiviikko:
Koiratreenit siirtyivät torstaille, mikä mahdollisti viikon vauhdikkaa(mma)n lenkin päivää aikaisemmalle, joten en ollut ihan sippi. 5 km vauhdilla 6.20, alkuun ja loppuun 2 km:n verryttelyt. Menin vähän reippaammin (6:05, 6:06, 5:56, 6:17, 5:40), yhteensä 9 km.

Torstai:
Otin koirat mukaan töihin, mikä tarkoitti, että kävelimme parin juna-aseman päähän Bíloviceen. Reippaahko 8 km:n aamulenkki sumuisessa syysaamussa.

Merkka aamuhämärissä. Taustalla vaanii Tepa.

Motivoituneet kollegat.

Töiden jälkeen kävin juoksemassa ennen koiratreenejä. Alun perin ajattelin mennä Anthropos-puistoon, mutta mietin, että siellä saattaa olla liikaa muita lenkkeilijöitä, joten lähdinkin päinvastaiseen suuntaan. "Paperilla" ts. kartalla sekin puoli näytti ihan hyvältä, mutta parin kilometrin jälkeen alkoi muutaman kilometrin mittainen nousu. Enkä edes pystynyt noudattamaan reittisuunnitelmaani, koska noin puolessa välissä polun katkaisi aita. Yritin kiertää sitä kahta eri polkua pitkin, mutta toinen poluista johti nuolukivelle, toinen ruokintakaukalolle joten olivat mitä luultavimmin villisikojen ja peurojen tallaamia. Ilmankos olivat melko pusikkoisia. Note to yourself: jos joudut kulkemaan kyyryssä, kyseessä on luultavasti eläinten tekemä polku. Matkaa tuli taitettua 8,3 km ja juoksu tuntui kaikesta huolimatta helpolta ja hyvältä.

Ensimmäinen neljännes nousua takana - wuhuu.

...jonnekin se polku sitten vain hävisi.

Lauataina olisi ohjelmassa ollut 25 min hölkkä, mutta olin ihan poikki. Lähes koko päivä meni ns. harakoille kunnes lähdin koirien kanssa pidemmälle lenkille ja palattuani oli jo pimeää, joten päätin että nyt jää lenkki tekemättä.

Sunnuntai:
Pitkän lenkin vuoro. Vähän nyt vaikea sanoa, olenko vain väsynyt ja ehkä burn outin kynnyksellä vai masennusko se syksyn kunniaksi taas nostaa rumaa päätään, mutta millään en meinannut saada itseäni liikkeelle. Lähdin kuitenkin jolkuttelemaan Svitavan vartta Brnoa kohti. Juoksu tuntui ihan ookoolta, sykkeetkin pysyivät miten kuten kurissa, mutta silti koko ajan kävi mielessä, että loppuisipa tämä lenkki jo. Kävelin alkuun kolmisen kilometriä, jonka jälkeen juoksin 13 km ja tein uparit. Puolessa välissä alkoi sataa. Minulla oli tekninen T-paita ja 3/4-mittaiset juoksutrikoot ja lämmintä oli noin 13 astetta. Viimeisellä, 8 km:n metsätaipaleella alkoi hämärtää, ja yhtäkkiä oli aivan pimeää. Olin keskellä hyvin kapeaa ja risukkoista "polkua", joka vietti jyrkkään alamäkeen, enkä oikein tiennyt minne mennä. En edes voinut ottaa puhelinta esille katsoakseni karttaa, koska satoi kaatamalla. Jossain kaukaa näin Babicen rautatieaseman valot ja lähdin linnuntietä ryskämään niitä kohti. Sen jälkeen polku leveni huomattavasti, mutta silti pimeässä kaikki näyttää (tai siis ei edes näytä, kun mitään ei näy) erilaiselta. Lisäksi tasapainoaistini ei tuhoutuneen aivohermoston takia toimi kuin silmien avulla, joten saan kai olla kiitollinen, että selvisin vain märkänä ja naarmuilla, mutta luut ehjänä pois metsästä. Juoksin kuitenkin 28,8 km.

Viikon liikkumiset:
Juoksu: 54,79 km
Kävely: 61,93 km
Yhteensä: 117 km